Click here for English version
Seuraava Sven Hasselin elämänkerta on koottu useista eri virallisista lähteistä - kirjojen kansista,
elokuvan "Wheels Of Terror" suom."Rangaistuspartio" esitteestä, haastattelut ja lehdistötiedotteen
on ystävällisesti toimittanut Svenin poika, Michael.
Sven Hassel
Sven Pedersen syntyi huhtikuun 19.päivä 1917 tyypilliseen Tanskalaisen työläisluokan perheeseen
Frederiksborgissa, Tanskassa. Hänen vanhempansa olivat Peder Oluf ja Hansigne Pedersen, ja myöhemmin
hän otti äitinsä tyttönimen - Hassel - omaksi sukunimekseen.
Vuonna 1931, 14 vuoden iässä, Sven Hassel liityi kauppalaivastoon hyttipoikana. Hän palveli viisi vuotta
tässä työssä, ennenkuin suoritti asepalveluksensa Tanskan puolustusvoimissa 1936.
Vuonna 1937 hän myi omaisuutensa, mukaanlukien hänen suosikkikirjansa - Erich Maria Remarquen
'Länsirintamalta ei mitään uutta' ja 'The Time That Followed' - maksaakseen passinsa.
"Minulla oli vain yksi toive: liittyä armeijaan. Tanskassa, joka oli tuolloin työttömyyden rasittama,
ei ollut mahdollisuuksia.
Olin jo yrittänyt liityä vapaaehtoisena Husaareihin, mutta työläistaustani vuoksi minulla ei ollut
mahdollisuuksia tulla valituksi upseerikoulutukseen." Hän matkusti Saksaan salamatkustajana.
"Saksa sattui olemaan lähempänä kuin Englanti. Menin Wehrmacht:in värväystoimistoon liittyäkseni,
mutta se ei ollutkaan niin helppoa, kuin olin luullut. Vain Saksan kansalaiset voivat palvella Wehrmacht:issa.
Puolen vuoden yrittämisen jälkeen minut viimein hyväksyttiin Ratsuväkirykmentti 7:n palvelukseen,
ehdolla että minusta tulisi Saksan kansalainen." Kuuden kuukauden parakeissa eristyksen jälkeen Breslaussa,
Hassel viimein otettiin palvelukseen, ja lähetettiin Panssarirykmentti 2:een Eisenachissa.
"Kukaan ei uskonut että tulisi sota. Olimme kaikki tietoisia uudelleenvarustelusta, mutta luulimme
sen olevan takuu siitä, ettei tämä hulluus koskaan tapahtuisi." Vuonna 1939, Hassel ja Wehrmacht marssivat
Puolaan.
Vuotta myöhemmin hän yritti karata. "En ole koskaan nähnyt miesten menevän taisteluun seikkailunhimoisena.
Yleisesti, vei noin 15 minuuttia menettää sellainen halu. Sota ei ole mikään puistoretki, ja vuoden jälkeen
olin hyvin yksinkertaisesti loppuunajettu. en palannut yksikkööni lyhyen loman jälkeen.
He kutsuivat sitä karkuruudeksi. Minut siirrettiin Sonderabteilung:iin, rangaistusyksikköön, jonka
miehistönä oli rikollisia ja toisinajattelijoita." Sen jälkeen kyse oli vain hengissä selviytymisestä.
"Meille annettiin aina kaikkein vaarallisimmat tehtävät - meidän ei uskottu palaavan elävinä. Tapa jolla
taistelimme, teki meistä ihmisrottia, vain itsesuojeluvaistomme avulla pärjäsimme. Siinä syy, miksi köyhyys
luo parhaat sotilaat; köyhien miesten täytyy taistella vain elääkseen." Yhden Rautaristin ansaitsemiseen
rangaistuspataljoonan sotilailta vaadittiin suorituksia, jotka tavallisessa joukkoyksikössä olisivat
riittäneet viiteen.
Hassel haavoittui seitsemän kertaa palveluksensa aikana. Hänelle myönnettiin Rautaristin 1. ja 2.
luokka, sekä useita muita ansiomerkkejä, joita hän ei koskaan kanna - Kultainen ansiomitali, Italian
Sotilasansioristi. Hänet on ainoastaan nähty kantavan Suomalaista ansiomerkkiä, todennäköisesti Suomen
Vapaudenristin 3. tai 4. luokka, joka Saksalaisen sotilaan rinnassa on poikkeuksellisen arvokas tunnustus.
Hän palveli Toisessa ratsuväkirykmentisä sekä Panssarirykmenteissä 11. ja 27. Ensimmäisen Idän
kampanjan jälkeen hänet lähetettiin Suomeen, nk. Saksalaisena vapaaehtoisena, mutta vietti suurimman
osan ajastaan Venäjällä. Sodan loppuun mennessä Hassel oli taistellut jokaisella rintamalla lukuunottamatta
Pohjois-Afrikkaa ja ylennyt Luutnantin arvoon.
Jäätyään Venäläisten vangiksi Berliinin Tiergartenilla, Hassel vietti neljä vuotta, vuosina 1945-1949,
sotavankina Venäläisillä, Amerikkalaisilla, Ranskalaisilla ja Tanskalaisilla vankileireillä.
Vapautumisensa jälkeen hän oli matkalla liittyäkseen Ranskan muukalaislegioonaan, kun hän tapasi
tulevan vaimonsa Dorthe Jensen:in. Dorthe sai hänet muuttamaan mielensä, ja hän onnistui saamaan
työtä autoteollisuuden parissa Tanskassa. Sven ja Dorthe vihittiin avioliittoon Tammikuun 6. päivä 1951
ja heillä on yksi poika nimeltään Michael, joka syntyi vuonna 1952.
Vankileireillä olonsa aikana hän alkoi kirjoittaa mille tahansa paperinpalalle, jonka sattui löytämään.
Dorthe rohkaisi häntä keräämään muistiinpanonsa kirjaksi, ja vuonna 1953, neljästoista kustantamo, jossa
hän kävi, viimein hyväksyi käsikirjoituksen 'De Fordømtes Legion'['Tuomittujen Legioona'].
Vuonna 1957, Sven Hassel sairastui Kaukaasialaiseen kuumeeseen, sairaus, jonka hän sai sodan aikana,
ja aiheutti täydellisen halvaantumisen. Hän parantui vasta vuonna 1959. Tänä aikana hän sai Englantilaiselta
kustantajaltaan kirjeen, jossa tämä ilmoitti, "Älä lopeta kirjoittamista".
Kaksi uutta kirjaa julkaistiin - 'Kuolema Telaketjuilla' ja 'Aseveljet' - Ja pian hän oli kansainvälisesti
tunnettu.
Tuon ajan jälkeen, kaikki neljätoista kirjaa on käännetty 18 kielelle, ja julkaistu useammassa kuin 50
maassa. Kirjat ovat myyneet yli 50 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Viidestoista kirja on tekeillä,
Suomalainen nimi todennäköisesti 'Ihana Romahdus' - käsitellen todennäköisesti Hitlerin
salamurhayritystä Heinäkuussa 1944.
Vuonna 1964 Sven Hassel muutti Barcelonaan Espanjaan, jossa hän yhä asuu ja kirjoittaa.
Hänen kirjansa ovat loppuunmyytyjä monissa maissa - vaikka tällä hetkellä ne ovat Suomessa bestseller-listan
kärjessä. Neuvottelut uudesta kustannussopimuksesta ovat parhaillaan käynnissä, ja on varmasti
mielenkiintoista nähdä 90-luvun reaktiot niin raakalaismaisen rehellisiin ja tuhman hauskoihin
tarinoihin.
Huomaa:- Versio Sven Hasselin tarinasta, jollaisena sen kertoo Erik Haaest, on
ehdottomasti kiistetty Sven Hasselin ja hänen perheensä toimesta. Tämä kyseinen tarina on löydettävissä
muualta Webissä, jos joku tuntee tarvetta lukea se.
Dan Smith
July 1998
Finnish translation by Juha S. Nieminen
|
